Luovuutta ja oivalluksia.

Heräsin tänään taas kaksi tuntia liian aikaisin. Herätys olisi ollut viideltä, mutta minun sisäinen kelloni sanoi, että kolmelta on riittävän aamu. Mikäs siinä, sain pari tuntia aikaa lukea, yöpöydällä kun oli valmiiksi pinkka kirjoja odottamassa. Itse asiassa se on kyllä vanha puinen tuoli eikä mikään pöytä, mutta ei puututa sivuseikkoihin. Aloitin kirjan Tie luovuuteen. Olen aloittanut sen aikaisemminkin aivan innoissani, mutta sitten jotain tapahtui ja kirja jäi kesken. Kahdesti. Ehkä koska sitä pitää lukea pätkissä. Olen enemmän sellainen projektityyppinen... tyyppi. Tuollaiset harvoin ja säännöllisesti tapahtuvat jutut usein jäävät kesken. Joka tapauksessa, tämä kirja innostutti minut taas. Nyt ihan todella pyrin lukemaan sitä vain kerran viikossa kaksitoista viikkoa ja astua luovuuden oppimisen tielle. Eli viikolla 27 voin sitten kirjoittaa niitä mahdollisia seurauksia.

Se on hyvä kirja. Kannattaa lukea, vaikka ei olisi taiteilija tai hippi tai luova. Oikeastaan erityisesti silloin se kannattaa lukea. Opin jo silloin ensimmäisellä lukukerralla hyväksi havaitun tavan: Aamusivut. Aloitin tänään niiden kirjoittamisen uudestaan. Jostain syystä aamusivut jäivät, vaikka minusta se oli aivan älyttömän loistava juttu. (Arvaan, että mies oli se joku syy.) Tarkoitus on siis kirjoittaa joka aamu kolme sivua. Kynällä paperiin. Aivan sama mitä, se on lähinnä sellaista tajunnanvirtaa. Ei puututa virheisiin tai käsialaan tai mihinkään. Ainoastaan kirjoitetaan. Kolme sivua. Joka aamu.

Se on ihan uskomatonta. Päivistä tulee hirmu huolettomia, kun karistat kaikki kaunat ja painajaiset ja mieltä painavat tekemättömät hommat sinne sivuille heti herättyäsi. Päivä alkaa kuin tyhjältä pöydältä. Samalla pikkuhiljaa alat huomaamaan miten luova oikeasti olet, kun kaikki se turha möly päästä jää pois. Eikä siis vain minun oudosta päästä. En minä näitä juttuja keksinyt, vaan luin tuosta kirjasta.

Ja jo heti ensimmäisellä yrittämällä sain loistavia ideoita. Luovuus alkoi näkyä, vaikken päässyt ensimmäistä johdattelevaa kappaletta pidemmälle, sillä sivujen kirjoittaminen todellakin toimii! Joskus pienet ideat ovat niitä kaikista suurimpia. Keksin yhdistää nuo aamusivut ajatustenpurkukirjaan ja ideakirjaan. Otin kaikista työkaluista parhaat puolet ja muokkasin ne yhdeksi ihan tavalliseksi, mutta sitäkin upeammaksi vihkoksi. Vitsi miten tuntui taas hyvältä. Aivan kuin elämä olisi löytänyt ihan kokonaan uuden suunnan, vaikka oikeasti minussa jo oleva luovuus vain sai tulta alleen. Kaikki nämä oivallukset saivat minut samalla ymmärtämään, että olen ihan suotta pitänyt itseäni tyhmänä. Minä olen oikeasti tosi fiksu. Olen tunneälykäs, mutta myös maalaisjärkevä. Sellainen yhdistelmä on kaukana tyhmästä. Sen lisäksi, minä olen tavattoman luova. Ja nyt tämän seitsemän viikon aikana se luovuus suorastaan alkaa pursuta ulos.

Kaiken tämän upean kukkuraksi ratkaisin hetki sitten kirjani ongelman. Tarina ei ole oikein edennyt kahteen kuukauteen, sillä siellä oli yksi kirjoitusta pahasti jarruttava viikonloppu. Tämä oli kirjoitusvimman vapauttava oivallus. En malta odottaa, että koittaa huominen ja saan viettää päivän kirjoittaen. Koko päivän.