i niin kuin iloja.

Tänään minä olen erityisen iloinen. Huomasin sen jo heti herätessä. Se johtuu varmasti siitä, että olen taas lukenut uutta suosikkikirjaani Salaisuus, ja siitä innostuneena illalla nukkumaan mennessä ajattelin hyviä ajatuksia. Vaikkakin kävi ilmi, että ne kaikista urpoimmat JYP-juntit asuvat juuri tässä minun talossa. Puoli tuntia kestänyt karjunta (joka etäisesti saattoi muistuttaa jonkinlaista laulamista) todisti sen kyllä koko lähiölle. Ja jos joku oli vielä ilman tätä informaatiota, niin nyt me kaikki kyllä tiedämme kuka on suomenmestari. Mutta minä vain hymyilin ja iloitsin siitä, että pojilla oli mukavaa. Ja vähän myös siitä tiedosta, että a) kohta tuo porukka siirtyy kohti keskustaa ja b) kenenkään ääni ei kestä huutaa tuolla tavalla kovin pitkään. Olen iloinen myös siitä, että huolimatta koko kaupunginkokoisesta riemujuhlasta, minulla ei ole vähääkään minkäänlaista alkoholista johtuvaa huonovointisuutta. Tätä flunssaa lukuun ottamatta voin mainiosti, ja se jos mikä lohduttaa, kun en itse päässyt juhlimaan.

Etsin koneelta jotain ihan muuta, mutta löysin tämän tipusen. Jättimäinen lokki, joka tuli nauttimaan aamiaistaan viereeni, kun istuin tuon kanaalin reunalla nauttimassa omaa aamiaistani (pizzaa) Venetsiassa. Tuo lintu oli ehkä metrin päässä minusta ja hieman hirvitti, sillä se oli valtavan suuri. Sellaisen ison, lihavan kissan kokoinen. Ja se ei silti ollut niitä suuria lintuja. Meren rannalla kaikki on niin erilaista.

Virkkasin pussukan. Olen tainnut erikoistua pussukoihin. Se on sopiva tekele, sillä se ei ole liian suuritöinen, joten kiinnostus tekemiseen säilyy. Pussukka on helppo tehdä, sillä siitä voi ja saakin syntyä ihan minkälainen tahansa. Pussukoilla ei ole mitään rajoituksia. Tämän pussukan idea syntyi laukun jämistä. Tein jo avainnauhan laukun vetoketjusta ja hihnasta, nyt sitten sisätasku sai virkatun ulkoasun. Siinä on hyvä kaikkien kynieni köllötellä kotona tai matkoilla. Tosin ensin pitää kursia se kasaan. Ja päätellä langat. Ihanaa, kun näin monen sairastelupäivän jälkeen saa jotain aikaan!

Toisaalta, nyt kun "on ollut aikaa", olen saanut tehtyä paljon rästihommia. Niitä sellaisia ei kiireellinen - ei tärkeä osastolle kuuluvia juttuja, jotka kuitenkin pitää jossain vaiheessa hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Asioita, jotka ovat liian pieni ollakseen tärkeitä, mutta tarpeeksi isoja vaivatakseen mieltä. Tehtävälista on lyhentynyt, joten siitäkin voin olla iloinen.