Jääkiekkoa.

Minä sain lipun eiliseen JYPin peliin. Pelotti ihan kamalasti, koska piti mennä "niiden" sekaan lauantaina ihan yksin. Mutta sitten minun viereen tuli istumaan taatusti JYPin pienin fani (melkein 3 kk). Se oli pukeutunut hurrikaanin punaiseen. Ajattelin, että jos tuo uskaltaa tulla tänne, niin kyllä minäkin pärjään. Se oli upea rohkeusharjoitus.

Päätykatsomon kulmassa oli lauma äänekkäitä vääräuskoisia turkoosiin pukeutuneita lintubongareita. Niillä oli aivan mahtava meininki, välillä tuntui, että sieltä kulmasta lähti enemmän ääntä kuin koko muusta hallista. Tai sitten vain kuulin sen paremmin, koska rumpuryhmämylläkkä tuli sieltä toisesta päästä. Joka tapauksessa, lahtelaisia oli hauska katsella. Tunsin todellista myötätuntoa sen viimeisen maalin jälkeen, kun JYP voitti. Ne kaverit olivat niin murtuneita. Ihan selvästi he uskoivat voittoon aivan siihen viimeiseen hetkeen asti, kunnes hävisivät. Upeaa sellainen omistautuminen.

Mietin pitkään, että miksi ihmeessä vieraat kannustavat ihan eriä joukkuetta. Mutta sitten arvelin, että kyllä ne taisivat pelikaaneja kannustaa. Jostain syystä se halli muutti turkoosin huudon muotoon: "Kärpät!" Välillä he huusivat myös "Latvia!" En osaa selittää sitäkään.

Minä olen sellainen tyyppi, joka elää mukana tunteella ihan kaiken. Myös jääkiekon. Varsinkin jääkiekon. Ja kun 27 sekunttia ennen pelin loppua Pelicans tasoitti pelin ja päästiin jatkoerään... Minä meinasin lähteä kotiin. Ei vaan kroppa kestä tuollaista jännitystä noin monta tuntia putkeen. Arvelin, että ehkä se normaali kolme erää on vielä ihan siedettävää. Mutta kaikki siitä yli menevät verottaa vuosia. Sydän hakkasi niin holtittomasti. Niinpä ajattelin rakentaa kotiini sellaisen rauhoittumisnurkan. Olen tätä kyllä miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta tuo jääkiekko jotenkin vahvisti ajatusta. Siellä voisi sitten meditoida ja mietiskellä ja vaikka joogata. Tasapainottaa elämää ja rauhoittaa mieltä. Ja tietysti sydänparkaani. Minusta se on aivan loistava idea. Ja löysin sille jo paikankin. Mikä on sinänsä ihme, sillä minulla ei ole kuin yksi rehellinen nurkka. (Muut ovat täynnä ovia, eivät siis sen enempää epärehellisiä.)

Tälläisia ajatuksia tänään. Ja aurinko paistaa.