Viisaita sanoja.

Nyt on se aamu, kun saan kirjoittaa koko päivän. Odotus teki tästä hetkestä erityisen upean. Ensin aamusivut, sitten blogi ja sitten kirjan kimppuun. Minulla on hyvä fiilis tästä kaikesta. Aamukahvi vihreästä suosikkimukista ja itse puristettu appelsiinimehu. Auringonpaiste. Se näyttää panssarilasi-ikkunan läpi kesäiseltä, lähes helteiseltä ja ulkomaalaiselta. Olen jo virittäytynyt italialaiseen tunnelmaan, joten tiedän, että tänään on hyvä päivä kirjoittaa kirja loppuun.
 

Olin silloin nuori, kolmissakymmenissä, ja istuessani yhtenä päivänä kirjoituskoneen ääressä odottaen malttamattomana kirjan valmistumista ajattelin, että oikea elämä alkaisi vasta tämän kirjan valmistuttua. Tajusin kuitenkin vaistomaisesti, että tavassani ajatella oli jokin vika. Siispä kysyin itseltäni, mitä kuvittelin tekeväni kirjan valmistuttua,ja vastasin samassa; ”Alan suunnitella seuraavaa kirjaa.” Entä sen valmistuttua? ”Suunnittelen sitä seuraavaa kirjaa.” Silloin oivalsin: Tätä se on. Elämäni on tässä. Jos en pysty nauttimaan siitä nyt, joka päivä, minulla ei ole mitään syytä kuvitella, että pystyisin nauttimaan siitä enemmän tulevaisuudessa

– seitsemännen, kahdeksannen tai yhdeksännen kirjan jälkeen. Se oivallus oli käännekohta elämässäni.

Tätä se on. Elämä on tässä. Juuri tämä hetki, tällainen aamu. Ja minä nautin aivan silmittömästi. Olen tavattoman onnekas, sillä olen löytänyt sen mitä rakastan tehdä. Osaan nauttia pienistä asioista ja hetkistä. Ehkä se on enemmän luonnekysymys, mutta tämä tällainen tekeminen, kirjoittaminen - tämä on juuri sitä oikeaa elämää minulle. Tämä on se suunta, johon minun pitää jatkuvasti pyrkiä. 

(Lainasin tekstissä Positiivareiden Kokki-Jussia, joka lainasi Nathaniel Brandenia. Kerrankin minulla oli lähde muistissa.)