Soppa.

Kun käy kuumeisena ruokakaupassa, saattaa kotona huomata, että ostokset ei olekaan aivan sitä mitä toivoi tai piti olla. Minä selvisin vähällä, sillä ainoastaan tomaatit olivat huonoja. Tai kai ne ihan hyviä ovat, mutta minä syön tomaatit vain kovina ja nuorina, pehmeät tomaatit ovat jotenkin etovia. En voi syödä niitä. Joten nämä tomaatit olivat aivan liian pehmeitä. Pahus.

Minusta on kamala heittää ruokaa hukkaan, joten mietin että mitä voin tehdä liian kypsillä tomaateilla. Muistin nörttiystäväni neuvon, joka sopii lähes kaikkiin tilanteisiin: KVG. Niinpä menin ja googletin tomaatin. Netti kertoi minulle heti älyttömän monta ohjetta tomaattikeittoihin, mutta kaikkii niihin tarvitsi myös pailjon muita aineita, kuin tomaatteja. Aineita, joita minulla ei ollut. Pahus.

Olon salliessa vääntäydyin kaupungille ja ostin asioita, jotka olin nähnyt erinäisissä tomaattikeitto-ohjeissa. Basilika. Chili. Tomaattimurska. Olin rohkea. Ja sitten tulin kotiin toteamaan, ettei minulla edelleenkään ollut kaikkia niitä aineita, joita juuri siihen valitsemaani ohjeeseen vaadittiin. Mutta sen sijaan muistin toisen mahdollisesti hyvän ohjeen, jonka sain kokkaavalta ystävältä: Sovella ja kokeile! Totesin hyvin pian, että tämän ohjeen noudattaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin sen ensimmäisen. Mutta siitäkin huolimatta vaihtelin aineita, testasin mausteita ja olin hyvin luova.

Soppa oli punaista, sen näki vaikka silmät itkivät sipulinkäryä. Jotain meni oikein. Kun maistoin keittoa, suustani tuli aidosti ihmetelevä Wow! Keitto oli erittäin hyvää! Ja tulista, joten sipulista toipuneet silmäni itkivät sitten sitä. Huomasin, että tuollainen keitto täyttää ihmeen hyvin, kaksi isoa lautasta aiheutti mahan ratkeamisen. Ja mietin myös miksi tein sitä niin suuren kattilallisen. Saan syödä samaa soppaa nyt viikon. Soppa oli ehdottomasti parasta tomaattikeittoa, jonka minä olen koskaan tehnyt. Tosin en ole koskaan ennen tehnyt mitään sellaista, mutta silti - nyt minä osaan tehdä tomaattikeittoa! Riemu.