perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tavoitteista.

Yhä hengissä. Tunnen sen nyt erityisen vahvasti, sen verran olen kipeillyt. Kipuhan on paras merkki siitä, että on yhä elossa. Kaikki on siis hyvin. Joona ja Sani tulivat takaisin Suomeen reissustaan, ihana Emma käytti minua kaupassa ja postissa autollaan, ja uusi Hanna voidaan lisätä tukevien ystävieni joukkoon, sen verran olen kannustusta saanut. Aloitin myös uuden projektin, sellaisen mullistavan. Tämä on vain osa sitä suurta kuvaa siellä taustalla, vaikkakin hyvin pieni osa. Tällä kunnolla ei voi tehdä ihmeitä.

Ellet voi tehdä suuria tekoja, tee pienet teot suurella tavalla.

Jep, lappu. Lähdettä ei ollut taaskaan, mutta tuo ajatus muistui mieleeni nyt, sillä siitä tässä juuri on kyse. Tein pienen asian, mutta se on suuri askel. Äänimies sanoi tuossa vähän aikaa sitten, että mikä tahansa projekti on kuin jääkiekko. Ensin kauden alussa reenataan ja kerätään pelaajat. (Oikeat ihmiset ovat tärkeä verkosto.) Sitten tehdään töitä koko pitkä kausi. Välillä tulee voittoja, välillä tappioita. (Välitavoitteet.) Kaikilla voitoilla on merkitystä, mutta mikään tappio ei kaada koko projektia. Jos kaikki menee hyvin, päästään niihin playoffpeleihin. (Suurempi välitavoite.) Ja kun yhä pakerretaan sitkeästi, saavutetaan se mihin on pyritty koko kauden ajan, saamaan Kanada-malja. (Päätavoite.) Sitten levätään ja aloitetaan alusta. (Uusi projekti.) Minusta tuo on tosi hieno tulkinta ja se pätee kyllä ihan kaikkeen.

Tietääkö joku miten täältä bloggerista voi poistaa blogin? Olen tutkinut tätä uuttakin versiota jo hyvin monta kertaa, mutta en millään löydä sellaista kohtaa, joka antaisi minun poistaa blogini. Tosi erikoista. Jos joku keksii kuinka se tapahtuu, niin ihan heti voi minulle siitä kertoa. Suunnaton apu.

Niin paljon on kuume ja muu päänsisäinen töhnä vaikuttanut mielenlaatuun, että ajattelin hankkia auton. Ehkä jotain tällaista. Kuva on oudosti vinksallaan, mutta se oli melko jyrkässä paikassa parkissa. Tarvitsen tuollaisen pienehkön auton, sillä aion elää kaupungissa, jossa on juuri tuollaisia kapeita kivisiä katuja. Tämä katu on Arezzossa, Italiassa.

Sitä ennen tarvitsen myös ajotunteja. Se onkin sitten aivan oma projektinsa, mutta jos en aloita nyt, niin milloin sitten? Tämä on nyt sitä, kun minä teen rohkeasti itselleni uuden tavoitteen.

Tänään minä haluan oppia ajamaan autoa. (Mutta sen ei silti tarvitse tapahtua tänään.)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti