torstai 10. helmikuuta 2011

Auringo.

Ja onhan se maailman tosi, että jos jotain haluaa ja päättää niin kaikki menee just niin kuin ei suunnitellut. Se on tietysti ihan hyväkin asia, sillä yleensä silti tapahtuu edes jotain. Ja pääsee edes jonnekin. Ja jotain on tietysti parempi kuin ei mitään.

Tälle päivälle oli suunniteltu, että mennään Sanin kanssa yliopistolle etsimään ulkkiksia ja tekemään portfoliota ja työhakemuksia, minkä jälkeen työttömyyden kunniaksi johonkin kuppilaan päiväkaljalle. Hyvä suunnitelma, minkä sotki muutama pikkuseikka.
 a) Valvoin taas yö, joten aamulla olin sekava ja näytin pahalta. Neljä tuntia katkonaista unta ei riitä peittämään mustia silmänalusia. Minä alan TOSI paljon haluta muuttaa pois tästä talosta. Naapurit kiristää hermoja.
b) Suomi ja talvi. Jeesus mikä kirkkaus! Ei puhettakaan että voisin mennä ulos, sisälläkin sattuu silmiin vaikka verhot on niin sanottujen ikkunoiden edessä. Näen jo täpliä, eli en ota sitä riskiä, että makaan viikon migreenissä.

Mutta koska olen nykyään tosi optimisti ja positiivari, niin koitan nyt keksiä tästäkin asiasta jotain hyödyllistä hopeareunusta.
a) Sain nukuttua vähän yöllisiä univelkoja pois, kun piti piiloutua valolta peiton alle. Sani muutti suunnitelmiaan ja me mennäänkin pelkästään päiväkaljalle vähän myöhemmin. Ihana ystävä!
b) Suomessa on talvi ja päivä on lyhyt. Eli minun ei tarvitse odottaa edes ihan kamalan kauan, että tuo valopallo taivaalla sammuu tämän päivän osalta.

Heti tuntuu elo paremmalta! Ja nauttikaa auringosta te, jotka siihen pystytte.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti