Treffit.

Kaadoin aamukahviin mehua ja totesin, että enemmän unta on parempi. Menin takaisin nukkumaan. Parin tunnin päästä heräsin uudestaan, tein kahvin uudestaan ja tulin koneelle. Heti kupit korville ja musiikki soimaan. Aamurutiini.

Spotify on siitä hyvä ohjelma, että sillä pystyy lähettämään omia suosikkibiisejä kavereille. Mutta jos on illaksi sopinut hirmu odotetut treffit, niin aamulla saattaa hämmentyä, jos kyseinen kaveri on lähettänyt tällaisen biisin. Kahvia väärässä kurkussa, pöydällä, sylissä ja vähän lattiallakin. Tänään ei tuon kahvin kanssa oikein suju. Joko niin, että universumi pilkkaa minua sattumillaan tai sitten Anguksella on mielettömän hyvä huumorintaju. En vielä tiedä kumpi.

Voisi kuvitella, että sanoilla olisi helppo kommunikoida. Mutta pikkupervo mieleni lukee rivien välistä milloin mitäkin. Suoraan sanominen ja ennen kaikkea kuuleminen helpottaisi tilannetta. Minulle tuo puhuminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin kirjoittaminen. Siitäkin huolimatta, että kirjoittamalla tulee usein väärinkäsityksiä. Kirjoittaessa on kuitenkin edes jonkinlainen harkinta-aika. Minun susta karkaa lintuja tuon tuosta, ja tietyssä seurassa pelkän äänteen muodostaminen tuntuu olevan työlästä.

Eilen Angus kirjoitti tulevansa piipahtamaan, eli varmisti tämän illan treffit. Hetken ajan olin tavattoman pettynyt, sillä olin toivonut mukavaa kokonaista iltaa. Piipahtaa tarkoittaa minulle sitä, että tulee pikaisesti pyörähtämään. Aina silloin harvoin, kun isäni piipahtaa luonani, se kestää enintään kymmenen minuuttia. En muista hänen koskaan edes ottaneen takkia pois. Angus kyllä selitti, että piipahtaa tarkoittaa samaa, kuin vierailla. Se voi siis olla enemmän kuin kymmenen minuuttia. Sitä paitsi ystäväni Sani kertoi piipahtaneensa Joonan luona joskus puolitoista vuotta sitten, ja on siellä vieläkin. Joten ilokseni opin taas uusia asioita suomen kielestä.

Ja sitten taas kirjan pariin muutamaksi tunniksi.
Hyvää viikonloppua!

(Spotifyttomille tiedoksi, tuo biisi on Jace Everett: Bad Things.)