Näin joku aika sitten unen, mitä seurasi se outo olo. Tiesin odottaa huonoja uutisia, se olo tietää aina jotain kamalaa.
Sain juuri kuulla, että vähän aikaa sitten Kaustisilla surmattu mies oli lapsuudenystäväni lasten isä ja entinen aviomies. En tuntenut miestä, mutta itku tuli silti. Ystäväni elämä on nyt pilalla, samoin hänen lastensa. Miten pienet ihmiset voisivat tätä koskaan käsittää? Sanat katosivat heti. Ei ole olemassa mitään, millä voisi tällaisessa tilanteessa lohduttaa. Tunnen olevani täysin hyödytön tuollaisen surun edessä. Käsittämätöntä tämä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti