tiistai 22. helmikuuta 2011

Odotus.

Jotkut ihmiset kasvattavat karjaa. Jotkut taas hiuksia. Tai huonekasveja. Minä kasvatan mustia silmänalusia. Alan kuulostaa vanhalta levyltä, mutta tulipa taas pyörittyä yksi kokonaan uneton yö. Tosin tällä kertaa voin syyttää oikeastaan vain itseäni. Täytyy skarpata noiden toivomusten kanssa, kun tuppaavat toteutumaan niin helposti. Angus tuli Lapista, niin kuin toivoin. Eilinen pitkä keskustelu sotki ajatukseni, niin kuin toivoin. Siitä johtuva valvottu yö sotki päiväni, niin kuin toivoin. Ja kaikesta päätellen tulevana lauantaina olisi mahdollisuus myllätä nuo hiuksetkin... Niin kuin toivoin. Enää pitää vain perua ne treffit, mitkä ehdin jo lauantaille sopia. (Sori, muru...)

Yritän olla ihan cool. Olla hyppimättä seinille ja kasaamatta itselleni lamaannuttavia paineita. Onnistun siinä tosi huonosti. Angus on niin... Äh, menen näköjään sanattomaksi jo pelkästä Angus-ajatuksesta! Ainoa mitä voin tehdä on kääntää tämä paniikki onnelliseksi odotusajaksi. Ei, tuo kuulosti liian raskaanaolevalta. Siis... Nautin vain siitä, että tässä hetkessä on ihanaa kihelmöintiä, odotusta ja kehon tulipaloa.

Olen saanut lisää tekstiä seinälle korjattavaksi. Tämä kirjan kirjoittaminen on kyllä oikeastaan tosi kivaa! Koko ajan tulee mieleen juttuja matkasta, mitkä pitää ehdottomasti vielä kertoa. Ystäväni tulee tänään vähän koelukemaan kirjan harjoitusversiota. Antamaan palautetta suunnasta ja muusta. Sekin pelottaa hieman, mutta otin varman päälle ja valitsin koelukijaksi sen, joka muutenkin nauraa aina minun jutuille. Hiukan ehkä huijauksen makua tässä kyllä. Hyvä pönkittää itsetuntoa tyypillä, joka jo valmiiksi pitää minua hauskana. Mutta tämä on sellainen pehmeä aloitus. Ja hei - minun kirja, minun säännöt.

2 kommenttia:

  1. Ootko poistanu kommentointimahkut uusimmasta tekstistä vai miks ei näy?

    Joka tapauksessa: sun oivallukses (ja sen mukanaantuoma muutoksen mahdollisuus) sai kylmät väreet kulkemaan! On helppo uskoa, että tollasen ristin nostaa omille harteilleen ja siitä tulee salaa jostain takaraivon kautta tollanen pöpö päähän.

    Mä luulen, että sun edesmennyt ystäväskin on kovin tyytyväinen että vihdoin tämän hoksasit!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Sinun sanat ovat kyllä aina kovin kannustavia ja lämmittää.

    En tiedä mitä olin tehnyt, huomasin just, ettei sinne voinut kommentoida. En tiedä kyllä sitäkään, että mitä juuri tein, mutta vika näyttäisi nyt korjaantuneen. :) Tekniikan ihmelapsi.

    VastaaPoista