Huippu viikonloppu.

Nyt voi sanoa olevansa melko tyytyväinen. Paljon Super Bowl univelkaa. Otan siitä kaiken irti. Vuoden urheilullisin kohokohta elämässäni sai vielä lisäboonuksen, sillä onnistuin huijaamaan itselleni hyvää Super Bowl seuraa. Angus tuli fanittamaan Steelersiä yövierailulle ja tietysti sillä oli tilaisuuteen sopiva paita. (Mistä se niitä kaivaa?!) Minä kävin ylikierroksilla jo pelkästään Green Bayn pelistä, mutta puoliajan jälkeen viereen nukahtanut ja tuhiseva Angus ei sitä ainakaan vähentänyt. Ehkä Super Bowl ei ollut ihan se kaikista tärkein juttu (mikä nostattaa yöllisen vierailun merkitystä suunnattomasti) tai sitten minä olen lievästi väsyttävää seuraa. Katsoin niitä aikuisia, nukkuvia kasvoja ja mietin kuinka paljon tuossa miehessä on sitä poikaa, johon rakastuin 16-vuotiaana. Mitä ikinä sillä pojalla silloin olikin, se tuntuu toimivan yhä. Joka tapauksessa, Packers voitti niin kuin pitikin, minkä jälkeen Angus lähti kotiin jatkamaan uniaan. Ja minä vain hymyilen.

Nyt pitäisi sitten jotenkin palata normaaliin elämään. Voisin aloittaa sen vaikka menemällä italian tunnille tänään. Va bene.