Sitten täysin ilman minkäänlaista varoitusta Angus ehdotti, että mitä jos menisinkin hänen luokseen saunomaan. Ja kahvi taas sylissä. Oli pakko pestä koneellinen pyykkiä, koska omistan vain kolmet pyjamapöksyt ja nyt ne oli kaikki pesun tarpeessa. Minun täytyy lopettaa kahvin juominen samalla, kun yritän keskustella jonkun kanssa koneella. Minun pitää lopettaa kahvin juominen, piste.
Soitin Söpöliinille, jonka piti myös tulla käymään. Tilasin viiniä. Puhelu rauhoitti vähän rauhatonta mieltäni, eikä pelkästään sen tulevan punaviinin ansiosta.
"Ja nyt varovasti niiden piristeiden kanssa siellä, kun muutenkin käyt jo ylikierroksilla. Et ainakaan juo enää yhtään lisää kahvia."
Tukijoukot on parhautta.
Söpöliini tuli, katsottiin tuhat kuvaa jenkkilästä, juteltiin ja naurettiin, kuten tavallista. Sain lumiukkopallon, minkä ripustin oksaani rakkauskirjeiden seuraan. Oli sen arvoinen. Sitten ovikello soi, oli tullut myöhä ja vaihdoin pojan mieheen.
Ilta oli ihan kiva.
Tätä on tuumailtu ennenkin, mutta tuli taas mieleen. Minä opin asiat tuntemalla ja koskettelemalla. Venetsiassa kuljin historian keskellä hipelöimässä seiniä ja kaiteita ja kaikkea, mikä silmää miellytti. Minun pitää aina koskea kaikkea, että todella tunnen asioiden merkityksen. Paikallinen ystäväni piti minua siitä syystä ehkä vähän outona. Tuonlainen kaupunkiin tutustuminen oli mukavaa aina siihen asti, kun yksi seinä hajosi käteeni. Ihan vähän vain kokeilin, ja arviolta nyrkin kokoinen kappale irtosi murentuen päälleni. Katsoin paniikissa ystävääni - minä hajotan Venetsiaa! Hän pyöritti päätään. Kävi ilmi, ettei se ollut kokonaan minun syytä. Sen lisäksi, että Venetsia uppoaa, se myös murenee. Meri ja suola ja kosteus ja aurinko.
Kun sanoin, että ilta oli ihan kiva, tarkoitin tietenkin, että olen aika sanaton tässä tilanteessa. En edes tiedä mikä tilanne tämä on, paitsi dagen efter ilman krapulaa.
Ilta oli ihan kiva.
Tätä on tuumailtu ennenkin, mutta tuli taas mieleen. Minä opin asiat tuntemalla ja koskettelemalla. Venetsiassa kuljin historian keskellä hipelöimässä seiniä ja kaiteita ja kaikkea, mikä silmää miellytti. Minun pitää aina koskea kaikkea, että todella tunnen asioiden merkityksen. Paikallinen ystäväni piti minua siitä syystä ehkä vähän outona. Tuonlainen kaupunkiin tutustuminen oli mukavaa aina siihen asti, kun yksi seinä hajosi käteeni. Ihan vähän vain kokeilin, ja arviolta nyrkin kokoinen kappale irtosi murentuen päälleni. Katsoin paniikissa ystävääni - minä hajotan Venetsiaa! Hän pyöritti päätään. Kävi ilmi, ettei se ollut kokonaan minun syytä. Sen lisäksi, että Venetsia uppoaa, se myös murenee. Meri ja suola ja kosteus ja aurinko.
Kun sanoin, että ilta oli ihan kiva, tarkoitin tietenkin, että olen aika sanaton tässä tilanteessa. En edes tiedä mikä tilanne tämä on, paitsi dagen efter ilman krapulaa.
Opin eilen paljon Angusta. Jos viiden tähden hotelli, kuohuviini ja uusi Audi ovat hyviä, niin minä nukuin palatsissa, maistoin shampanjaa ja ajoin Ferrarilla. Uuden oppiminen on aina mukavaa. En tiedä miten tämän sanoisin ilman ällöttävää siirappia, mutta tuo mies on lähimpänä sitä, miten minä käsitän täydellisyyden.
Uuuu!! "Ihan kiva". Hah! <3
VastaaPoista;)
VastaaPoista