Törmäsin muutama vuosi sitten silloisella työpaikallani lukioaikaiseen ystävääni. Ei oltu nähty lukiovuosien jälkeen. Pikaisesti siinä vaihdettiin kuulumiset, oli hullua törmätä työpaikalla sillä tavalla. Ystäväni kertoi, että hänellä oli todetty tosi ikävä keskushermoston sairaus. Urheilijalle aika kova paikka.
Viime yönä näin vahvan unen. Tuo ystäväni tuli tapaamaan minua. Mentiin kävelylle ihanan lämpimänä kesäpäivänä. Juteltiin ja käveltiin. Hän ei voinut liikuttaa toista kättään, mutta halattiin silti. Ystäväni hymyili ja pyysi etten itkisi, hän kertoi, että kaikki on nyt hyvin, että hän on tehnyt kaikki järjestelyt. Vaimo ja lapset pärjäävät ja muutenkin, asiat on hoidettu. Mutta että hän halusi tulla tapaamaan minua vielä kerran. Hyvästellä.
Heräsin hirmu surullisena. Se oli vain unta, mutta minulla on taas se olo... Jotain pahaa tapahtuu. Kirjoitan tuon kaiken ihan vain varmistuakseni, että se paha ei tapahdu ainakaan tuolle ystävälleni. Uskon yhä siihen, että jos kerrot mitä toivot, kun puhallat kakun kynttilät tai kun näet tähdenlennon, toive ei toteudu. Joten minä ehdottomasti haluan nyt varmistaa, että ainakaan tämä versio ei toteudu, koska kerroin sen nyt kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti