Otin tietoisen riskin ja menin kaupunkiin tänään. Pakkasta pirteät -16° ja migreenivaroitus taivaalla, mutta uhmasin kohtaloa. Kävin avautumassa optikolle, hakemassa postista uusia kirjoja ja tapasin ystävää. Jossain siinä välillä sattui hauska tapahtuma.
Lampsin ostoskeskuksen läpi, kun pirtsakka poika pysäytti matkani.
- Olisko sulla hetki aikaa? Kun meillä olis tällainen pälä pälä pälä... Syötkö sä mitään omega kolmosta?
- Tota, en oikeastaan...
- No hyvä! Tämä meidän tuote on paras koska pa pa pa pa pa pa...
Pojan puhetahti oli niin ripeä, että mietin hetken puhuuko hän jotain toista kieltä.
- Sä varmaan liikut tosi paljon? (Strike one!)
Sisäisesti alkoi jo hymyilyttää. Antiurheilija tässä terve.
- Mistä sä niin päättelet? kysyin.
- No jotenkin tuli sellainen fiilis! ;) Tää auttaa kuule palautumiseen ja niveliin ja pla pla pla... ja sä tietty pidät huolta itsestäsi?
- No oikeastaan nyt on vähän...
- Kun tämä vahvistaa myös hiuksia ja kynsiä! Ja sitten tässä on pa pa pa pa pa...
Minä, pureksitut kynteni ja pipon alla takussa hapsottavat hiukset aloimme huvittua. (Strike two!)
- Sä tietty nouset tosi aikaisin aamulla ylös töihin?
Pudistin päätäni.
- No en sitäkään.
- Ai, että nukut vain päivät pitkät! Hehhehee...mutta tämä auttaa heräämään virkeänä... (Strike three!)
Tässä vaiheessa ei enää pokka pitänyt. Poju onnistui yhdellä lauseella kuittaamaan sekä työttömyydestä, että unettomuudesta. Ja sitten hänellä oli vielä tarjous mistä en voinut kieltäytyä!
- Ei kiitos.
- Mikä tässä vielä epäilyttää? poika kysyi ihmeissään.
- Ei mikään. En vain halua sitä.
Ihanasti poju oli kuitenkin opetellut koko tuon rimpsun. Ja pystyi puhumaan niin nopeasti, että varmasti moni ostaa pillerit ihan vain, että poika hiljenisi. Vielä kun joku opettaisi hänelle, että katsoo kenelle puhuu ja muokkaa tekstiä sen mukaan. Minun näköisessä tapauksessa se olisi ollut vakava ilme kasvoilla ja huolestunut äänensävy:
- Hei, sä tarviit tätä. Oikeesti.
Olisin ostanut heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti