Tuli vastaan artikkeli ja haastattelu Anna Erikssonista. Jostain syystä olen aina pitänyt tuosta ihmisestä, vaikka en iskelmämusiikin ystävä ole koskaan ollutkaan. Ja tämän haastattelut jälkeen tuo tunne vain vahvistui. Hänessä on jotain todella aitoa. En tietenkään tunne Annaa, enkä varmasti koskaan saa mahdollisuutta edes tutustua, mutta jonkinlaisen mielikuvan voi kyllä muodostaa sen perusteella mitä kuulee hänen sanovan - vaikkakin vain median kautta. (Ja minulla on hyvin hyvin raaka mielipide mediaa kohtaan.) En varmasti muuten tästä kirjoittaisi, mutta yksi kommentti oli yli muiden:
Eikö se ole meidän 70-luvulla syntyneiden juttu, että me ollaan kiukkuisia?
Nauratti aivan älyttömästi. Kukaan ei ole koskaan ennen osannut tiivistää tuota aikaisemmin. Kyllä! Sitä me nimenomaan olemme, kiukkuisia! Laman lapset ja nuoret, joille luvattiin niin paljon. Olemme väliinputoajia, niiden vanhojen kovien aikojen ja nykyisen edistyksen välissä. Hienosti kiteytetty koko kaikki!
Löydät jutun kokonaisuudessaan TÄSTÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti