Ihmeellinen elämä.

Tänään pidän kirjoituspäivän. Eilinen oli niin täynnä tapahtumia, että muuhun en edes pysty. Aamulla pakkasin tavarat ja kävelin sen tapaamani elokuvatyypin hostelliin. Hän sanoi, että minulle olisi huone. Jostain syystä tämä pois lähtevä pariskunta päätti kuitenkin viipyä vielä pidempää. Joten huone ei ollutkaan vielä minulle vapaana. Hetken aikaa tuumailin, että mitäs nyt sitten? Hyvin pian Sir Jim kuitenkin päätti puolestani, että minä jäisin tänne siitä huolimatta. Voisin nukkua alakerran sohvalla ilmaiseksi niin kauan kuin huone vapautuisi. Kun ottaa huomioon, että yläkerran pienissä huoneissa on periaatteessa vain sänky ja vähän tilaa tavaroille (yhteinen suihku löytyy yläkerrasta, vessa alakerrasta), ja että kuitenkin suurimman osan ajasta tulisin viettämään täällä alakerrassa, arvelin ilmaisen sohvan olevan ihan hyvä vaihtoehto, ainakin vähän aikaa.

Eilinen päivä oli kaikin puolin upea. Tämä Sir Jim on kyllä aivan loistotyyppi. (Kotimaakin muuten selvisi, myös hän on intialainen.) Ensin Jim vei minut aamiaiselle. En tiedä mitä söin, mutta hyvää se oli. Sitten hän sai päähänsä, että haluaa vielä minut Penang Botanic Gardeniin. (En tiedä mitä se on suomeksi.) Mopoiltiin ympäri kaupunkia, kävin matkalla morjestamassa Sleeping Buddhaa ja sitten kiersimme puutarhaa ja juttelimme. Suunnittelimme myös kirjaa, jonka ehkä kirjoitamme yhdessä. Ja puhuimme elämästä. Kaikki tämä tuntuu niin uskomattomalta. Jos joku olisi väittänyt vuosi tai edes kuukausi sitten, että tapaisin intialaisia gurumiehiä ja majoittuisin jonkin hostellin aulan sohvalla, en olisi ikipäivänä sitä uskonut. Minä elän tätä koko ajan, enkä siltikään usko.

Kävin läpi kaikki Thaimaan valokuvat. Se ei ollut ollenkaan niin kivuliasta kuin olisi voinut kuvitella. Ei tullut ollenkaan itkua. Oli vain ihana katsella niitä, tuli oikein hyvä mieli. Jäi kuitenkin muutamia oikein mukavia muistoja. Tietysti olisin toivonut, että asiat olisivat menneet toisin, mutta nyt kävi näin. Ja näin toi minut tänne. Ja täällä minun on erittäin hyvä. Joten miksi pitäisi olla yhtään harmissaan menneiden vuoksi? Ei tietenkään pidä. Enkä ole. Joten tässä vielä muutamia hyviä muistoja.

Grandfather and grandmother. Arvaa kumpi on kumpi?

Paljon uusia asioita.

Paljon kauniita maisemia.

Paljon uutta nähtävää.

Paljon auringonlaskuja, monia temppeleitä.

Kiitos, Koh Samui!

Omaa aikaa ja kaipaamaani rauhaa.

Uusia paikkoja, uusia ihmisiä.

Ja ainakin yksi sika.

Ihastuttavia yksityiskohtia.

Kiitos, Koh Phangan!