torstai 25. huhtikuuta 2013

Matka.

Heräsin tänään poikkeuksellisesti jo aamupäivän puolella. Avasin koneen ja luin sähköpostini. Olin jälleen saanut uuden viestin Astrokalenterilta, Houkuttelevia muutoksia. Pidin jo tuosta otsikosta, tämä ei mitenkään voisi olla huono juttu.

Sinulle saattaa tarjoutua mahdollisuus johonkin tavallista suurempaan uudistukseen elämässäsi. Älä anna alitajuisen pelkosi kahlita käsiäsi, sillä lopputulos muutoksen toteutumisen jälkeen on kiehtovampi kuin osaat tällä hetkellä kuvitella.

No mutta. Kuulostaa hyvältä! Otan ilolla kaikki uudet mahdollisuudet vastaan. Seuraava meili oli viime viikolla tapaamaltani kirjailijalta. Hän pyysi minua vielä käymään heidän hotellilla, että voisi antaa minulle runokirjansa. Hän kertoi myös, että he ovat lähdössä perjantaina Thaimaahan. Vastasin hänelle, että toki haluan tulla käymään, runot olivat niin hyviä. Ihan ehdottomasti haluan sellaisen kirjan itselleni. Kysyin, että mihin aikaan voisin tulla, mutta kun naapurihuoneen tytöt alkoivat harrastaa niin kovaäänistä seksiä, päätin vain ottaa laukkuni ja lähteä saman tien. 

Löysin hotellin helposti ja onnekseni itse kirjailijakin oli paikalla. Hänen nimensä on Gary. Sen toisen miehen nimi on Joseph. Joimme kahvit ja juttelimme, kunnes Joseph tuli takaisin. Hän oli mennyt iskemään apteekin neitoa samalla, kun haki lisää lääkkeitä. Juttelimme lisää ja se oli aivan älyttömän hienoa. Nauroin välillä vedet silmissä.

Nämä herrat ovat aivan huikeita tapauksia, vaikka ovatkin jenkkejä. (Huomaa huumori.) Gary on matkustanut koko ikänsä. Ja molemmat ovat olleet sodassa. Josephia on ammuttu viisi kertaa Vietnamissa (Gary oli vahvasti sitä mieltä, että omien toimesta) ja hän itsekin ihmetteli miten oli ylipäätään enää hengissä. Gary on saanut vain kerran luodista. Nyt pojilla oli upea suunnitelma, jota he olivat miettineet kaksi vuotta. He myivät koko omaisuutensa ja tulivat Thaimaahan. Tarkoitus on vuokrata talo ja rauhoittua muutamaksi kuukaudeksi, säästää lisää rahaa, nauttia ja sukellella. Sitten he ostavat purjeveneen. Gary on seilannut koko ikänsä ja siis erityisen hyvä kapteeni ihan ilman nykyaikaisia laitteitakin. Ennen vanhaan niitä ei ollut. Joseph on vielä aloittelija, mutta aikoo opetella. Ja nyt tulee se paras juttu. Minä lähden heidän mukaansa! Seilaamme maapallon ympäri. Ja minä tietysti kirjoitan siitä kirjan.

Okei, selitän. Kun Gary ehdotti, että jos vaikka Suomessa ei jutut sujukaan tai jos alkaa kylmyys ottaa päähän (ja sehän alkaa) niin voisin aina tulla heidän luokseen. Tilaa kyllä on minullekin. Arvaa mitä silloin mietin? Sinulle saattaa tarjoutua mahdollisuus johonkin tavallista suurempaan uudistukseen elämässäsi. Tämän selvempää merkkiä ei kyllä varmana olekaan. Ilmeisesti minä olen tarpeeksi fiksu seilaamaan (kyllä, minua testattiin monella tavalla). Kestin heidän älyttömän huumorin (nauroin vedet silmissä Garyn runoille, se kertoi riittävästi minusta). Minä olen jo vuosia haaveillut siitä, että voisin asua laivassa. Olen myös haaveillut maailmanympärimatkasta. Ja sitä paitsi, minä pelkään purjeveneitä! Mikä olisi parempi tapa voittaa tämä pelko, kuin seilata maapallon ympäri sellaisella? En kyllä keksi mitään. Kuulostaako hullulta? Niin minustakin. Joten - tämä on nyt se seuraava suuri projekti. Arvaa kuka on innoissaan? Täytyy vain toivoa, että äijät pysyvät hengissä siihen asti. (Ja mielellään myös tuon matkan ajan.)
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti