Olen jo pitkään tiennyt, että työsuoritukseni on parhaimmillaan pienen paineen alla. En osaa sitä selittää yhtään, mutta olen sitä tyyppiä, joka venyy äärimmilleen tiukoissa tilanteissa ja sitten vielä siitäkin vähän pidemmälle. Nyt käyn selvästi läpi jotain outoa vaihetta. Nimesin olotilan lomabörnikseksi. Tajusin (tai James tajusi minun puolesta), että minä olen aivan puhki. Väsynyt kaikkeen. Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet äärettömän rankkoja minulle. Koko vuosi on ollut sellainen. Joten nyt todellakin tarvitsen lepoa, näin loman päätteeksi. Tosin eihän tämä ollut loma ensinkään. Tämä oli jotain ihan muuta. Joka tapauksessa, toivottavasti ihmiseni Suomessa ymmärtävät tämän ja antavat edes vähän armoa.
Huomasin yllättäen myös sen, että piirtäminen rauhoittaa minua. Olen piirrellyt täällä koko ajan. Korukorteille pohjia, mutta myös afrikkalaisia naamioita. James on innoittanut minua. Kun ei voi nukkua, voi kuitenkin luovia. Silloin energiat ovat juuri parhaimmillaan sellaiselle puuhalle. Pitää vain unohtaa kaikki ihmiset ja ihmisiin liittyvät asiat, antaa kynän mennä omia polkujaan. Kuvat eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat kuitenkin kuvia.
Parempi tehdä jotain epätäydellisesti
kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään.
(Robert Schuller)
Viisas mies tuo Robert. Aion noudattaa hänen ohjetta säntillisesti, kunhan pääsen takaisin Suomeen. Aion kyllä tehdä monta muutakin asiaa Suomessa. Tein jo sellaisen viiden päivän selviytymissuunnitelman. (Sen piti olla seitsemän päivän selviytymissuunnitelma, mutta en keksinyt mitään aihetta niille kahdelle ihan viimeiselle päivälle, joten päätin pelastautua viidessä päivässä. Viikonlopun voi sitten huilailla.) Laitan itseni ruotuun, heti ensi viikolla. Tämä viikko menee matkustaessa ja lepäillessä, mutta sitten. Maanantaina kaikki alkaa muuttua toisenlaiseksi. Paremmaksi. Koska niin on nyt päättetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti