Lähtö.

Tämä on nyt vähän surullinen kirjoitus. Että jos odotat hilpeilyjä, niin hyppää ihan suosiolla seuraavaan. Päätin viimein lähteä ja jatkaa matkaa. Tai oikeastaan vain aloittaa matkan, koska olen ollut täällä pääasiassa paikallaan. On jo aika mennä kotiin. En tiedä missä se on, mutta tiedän ettei se ole täällä. Lähden illalla lautalla George Townista (koska tämäkin on saari) ja sitten matkustan yöjunalla kohti Kuala Lumpuria. Minun pitäisi siis olla huomenna aamulla perillä.

En tiedä pääsenkö enää kirjoittamaan. En tiedä milloin seuraavan kerran pääsen nettiin. Sitä paitsi tämä rakas läppärini pinnistelee aivan viimeisiä päiviään, akku on turvonnut puoliksi ulos ja käynnistäessä kuuluu omituista rahinaa. Mutta vielä tänään tämä toimii. Kiitos siitä. Joka tapauksessa. Voi olla, että seuraavan kerran kirjoitan vasta Suomessa. Aika hurja ajatus.

Olo on omituinen. Hirvittävän haikea. Osittain tietysti sen vuoksi, että olen ollut täällä jo pitkään ja kiintynyt ihmisiin. Vähän paikkaankin. Mutta osittain myös siksi, että pakkaan tavaroitani. Jokainen purnukka ja vaate ja esine muistuttaa jostain, mitä koettiin yhdessä Thaimaassa. Nämä olivat ne tavarat jotka valitsin mukaani, kun päätin muuttaa Toyboyn luokse. Näitä samoja tavaroita kannettiin muutosta toiseen. Heitin nyt roskiin jotain, mitä en enää tarvitse mukaani. Kuten paperin, jolle hän kirjoitti sanoja, että muistaisin kuinka paikallisia tervehditään. Heitin roskiin pähkinäpurkin, joka toimi tilapäisesti Universumiboxina ja kätki kaikki toiveeni. Pakkasin jättihuivin jonka ostin samalla, kun kävimme syömässä. Se oli niin hieno, että sillä kehtasi mennä sille toiselle hippisaarellekin. Pakkasin shortsit, jotka minulla oli jalassa silloin, kun ajoimme mopolla, ja kun Toyboy piti kättään reidelläni. Painoin itseni aivan selkään kiinni. Tuolla kosketuksella oli minulle merkitystä, koska se oli yllättävää läheisyyttä. Ja koska se tapahtui vain kerran. 

Olen ihan kunnossa, päässyt jo yli erosta. Jatkanut eteenpäin. Tämä lähtemisen hetki vain palautti mieleen paljon muistoja. Tämä on nyt niin lopullista. Viikon päästä kaikki on toisin. Tämä on ollut hirvittävän raskas matka. Minä tiedän, että ansaitsen parempaa. En enää koskaan anna kenenkään kohdella itseäni niin huonosti. Mutta silti. Juuri tässä paikassa ja tässä hetkessä... Minulla on ikävä Toyboyta.

My sweet song
It's been a long time
What'd you come around here for
Cause that old love is gone
And I've since carried on
Thought I was rid of you for sure
Oh my sweet sweet song, you don't sound so
sweet no more

Please don't sing to me
Cause it hurts me to hear the melody that was
Good to me before
Oh my sweet sweet song, you don't sound so
sweet no more

Oh you said love was forever and you told me
love would never
Break my heart, and I believed you as I fell
That's all over, let it go
You're just a song I used to know
And your fantasy, it don't work for me
Go and pick on someone else

Oh you said love was forever and you told me
love would never
Break my heart, and I believed you as I fell
That's all over, let it go,
You're just a song I used to know
And your fantasy, it don't work for me
Go and pick on someone else

My sweet song
Guess I'm stuck with you
And someday, I'll find the love I'm looking for
Then my sweet, sweet song won't sound so
sad no more
My sweet, sweet song, I'll guess I'll always be yours

(Toby Lightman: My Sweet Song. Kannattaa kuunnella.)