Minä ajattelin luopua Facebookista. Alkoi niin paljon ärsyttää, että saan vain pienen osan ihmisten päivityksistä. Siinä ei sinänsä olisi mitään pahaa, mutta kun en saa itse päättää ketä siihen pieneen osaan kuuluu. En saa edes hyvien ystävien päivityksiä, mutta sitten jonkun hyvin etäisesti tutun hahmon kakkavaippajutut kyllä varmasti tulee läpi. Ei, en halua lukea sellaista enää. Minulla on Google+ myös käytössä - tai paremminkin käyttämättömänä, joten se saa riittää. Laitan vaikka viestillä puhelinnumeron ja meiliosoitteen ihmisille ja poistan koko profiilin. Uskon, että selviän siitä ihan hyvin. Ne jotka haluavat, voivat lähettää minulle sähköpostia tai tavata jossain. Sellainen on paljon parempi vaihtoehto. Facebook tekee nykyään vain vihaiseksi. Ei minun tarvitse tietää mitä yläasteen luokkakaverit katsovat televisiosta. En minä tiedä heidän elämästään muutenkaan mitään. Eikä minun tarvitsekaan tietää.
Tämä täytyy ehdottomasti listätä tuolle tehtävälistalle. Jostain syystä kuvittelin, että tarvitsen tuota sosiaalista kanavaa. Että juuri Facebook on se juttu jolla saan pidettyä ihmiset elämässäni, siis ne jotka asuvat ulkomailla. Tai Suomessa, jos itse asun ulkomailla. Mutta näin melkein kahdeksan kuukauden kokemuksella voin sanoa, että ne tärkeimmät yhteydenpidot ovat kyllä menneet ihan sähköpostilla. Facebookista minä luen vain sitä samaa kakkaa, jota se pursusi jo vuosi sitten. Kuten sanottu, ei sellaista enää. Minä keskityn nyt muihin juttuihin.
Meiliosoitteeni löytyy tuosta oikealta sivupalkista. Saa laittaa postia. Numeron annan niille jotka sen haluavat. Voisi luulla, että tämä on nyt askel taaksepäin sosiaalisuudessa, mutta ei se kyllä ole. Päinvastoin. Nythän minä olen enemmän sosiaalinen. En vain lue hajanaisia lauseita kuulumisista tai muodosta mielipiteitä jaettujen linkkien avulla, vaan aion ihan oikeasti tavata kavereita, puhua ääneen ja oikeasti keskittyä ihmisiin aivan livenä. Tämä on hyvä päätös.
Jos haluaa muuttaa elämää, sitä täytyy muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti