Rituaali.

Minä tein sen. Tiistai koitti viimein, joten kävelin meren rantaan jo aikaisemmin valitsemaani paikkaan papujeni kanssa. Istuin pitkään kirjoittamassa mustaan vihkooni, kävin mielessä kaiken sen mistä nyt luopuisin noiden papujen mukana. Surut ja murheet ja pettymytkset ja kaikki sellaiset jutut. Sitten tein sen rituaalin aivan niin kuin oli neuvottu ja nakkasin pussukan mereen. Se vajosi heti, mutta sellainen omituisenvärinen laikku jäi pinnalle. Seurasin laikun matkaa virran mukana, kunnes se lopulta katosi aaltoihin.

Ihmepapuja. Unohdin jo mitä ne ovat, kun se lappu hukkui.

Puu, jonka juurella istuin kirjoittamassa aaltoja katsellen,

tuon pikkuruisen kalastajan vieressä. Kuvassa hän puhdistaa 

virvelin uistinta, joka tarttui puuhun rivakalla tempaisulla.

En tiedä mitä odotin tästä seuraavan. Tai että mitä sitten tapahtuisi. En ollut ajatellut niin pitkälle, suunnitelma ylsi vain tuohon pussinheittohetkeen. Lähdin kävelemään ja yhtäkkiä olo alkoi tuntui kevyeltä. Hymyilin. En tiedä johtuiko se pavuista, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että päästää irti menneestä ja kaikesta pahasta, sai olon jotenkin erityisen onnelliseksi. Suuri taakka sinne upposikin pussukan mukana. Jatkoin matkaa. Tuntemattomat ihmiset tervehtivät. Kaikki hymyilivät minulle. Jopa tien laidassa parkissa ollut mopo.

Tuota ihmeellisen kevyttä oloa kesti juuri niin kauan, kunnes harhailin jonnekin hukkaan hirvittävässä helteessä. Vesi oli jo loppunut aikaa sitten. Kun viimein löysin Jimin hostellin, olin äärettömän väsynyt ja aivan lopussa. Ja kaiken lisäksi netti ei toiminut. Mitäs peliä tämä tällainen nyt muka on? Tajusin samassa, että olin tosiaan päästänyt irti menneistä jutuista. Sehän ei tietenkään millään muotoa estä uusia vastoinkäymisiä. Niihin täytyy tehdä ihan toinen suunnitelma. Niinpä päätin ottaa päiväunet. Se auttoi. Heräsin taas hyvin iloisin mielin. 

En tiedä oliko noissa pavuissa oikeasti mitään muuta ihmeellistä kuin väriaine, joka teki mereen hetkellisesti oranssihtavan laikun. Voihan se tietysti olla, että tämä ihmeruoka imi itseensä kaiken suruni. Luulen kuitenkin, että se mitä itse kirjoitin ja päätin jättää taakseni, oli se tärkeämpi juttu. Minä olen tavattoman henkinen tyyppi, mutta omalla tavallani. Minun on hirmu vaikea uskoa kaiken maailman poppamiehiä ja guruja ja hihhulihommia. Mutta tämä oli ehdottomasti mukava juttu. Tein itse elämäni ensimmäisen oikean rituaalin, ja se on jotain mistä voi olla iloinen.