Hyviä tekoja.

Exän vaimo sai tuossa vähän aikaa sitten keskosvauvan. Jotenkin ihmeellisesti tästä minikokoisesta tyttövauvasta tuli suuren keräyksen vetohahmo. Rahaa tuli lasten teho-osastoille vaikka kuinka paljon. Samalla sairaala sai vaikka mitä muitakin lahjoituksia. Aikamoista toimintaa niinkin pieneltä kaverilta. Nauratti kovasti, kun muistelin minkälainen tuo mies oli silloin nuorena. Tämä kaikki sopii hyvin kuvaan. Onhan se selvä, että tämä tyyppi ei edes lisäänny vähin äänin, vaan tästäkin piti saada vähintään tuollainen Suomen laajuinen projekti aikaan. (Aivan loistavaa siis, nostan hattua!) Kunnianhimo on kyllä huikea juttu. Ihmettelin ja ihastelin sitä miten ihmiset lähtivät tähän hommaan mukaan. Rahaa lahjoitettiin ilmeisesti aika paljon. Ja hyvä niin.

Tein toissavuonna Facebookiin sellaisen iloa. -ryhmän, jonne kutsuin ihmisiä. Ryhmä on yhä olemassa ja se on kaikille avoin. Tarkoitus oli jakaa iloa. Tehdä hyviä tekoja toisille ja kertoa hyvänteosta itselle tulleesta hyvästä mielestä sitten tuolla sivulla. Antaa samalla muillekin vinkkejä mitä kaikkea voi tehdä. Olin varma, että sellainen asia olisi tosi mahtava juttu, koska kaikki varmasti tykkävät ilahtua. Mutta olin väärässä. Hirmu harva kirjoittaa sivulle mitään. Joskus koitan laittaa sinne jonkun haasteen, mutta vain pari vastaa. Ymmärrän tietysti hyvin, että on tosi kiire ja Facebook on täynnä kaikenlaista, eikä sitä aina jaksa.

Saatan olla väärässä (joskus sitäkin on tapahtunut), mutta jostain syystä tuli sellainen tunne, että tosi moni antaa ilolla rahaa johonkin keräykseen, mutta ei sitten kovin helposti lähde mukaan sellaiseen hyväntekemiseen, mikä on ilmaista. Mistähän se johtuu? Voihan se tietysti olla niinkin, että moni tekee hyviä tekoja toisilleen huomaamattaan koko ajan, eikä sitten tule raportoineeksi asiasta jollain turhalla ryhmäsivulla. Tai ehkä omien hyvien tekojen huomioiminen on meille noloileville suomalaisille vain erityisen vaikeaa. Se on silti erikoista, koska rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen on periaatteessa ihan sama asia. Annat rahaa ja teet hyvää. Ja saat siitä hyvän mielen.

Tämä taas sai minut miettimään omia piilotettuja projektejani. Minun on tosi vaikea pyytää rahaa. Edes silloin kun myyn jotain, josta tulisikin maksaa, sillä se on aiheuttanut minulle kustannuksia. Tämä kaikki sai minut ajattelemaan, että ehkä se rahan pyytäminen ei olekaan niin huono juttu. Minulla on herkkä ja tunteellinen sydän oikealla paikalla, teen paljon hyviä asioita - miksi en siis osaa pyytää rahoitusta? En uskalla. Koska en ole opetellut.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitäisi uskaltaa enemmän. Ihan sama kuinka pieni tuo asia on, jos teit sen ja saitte kaikki hyvän mielen, niin miksi ei siitä voisi kertoa muille? Jakaa tuo ilo vielä useammalle. Minä haluan muuttaa elämääni enemmän tuohon suuntaan, sillä mitä enemmän keskittyy hyvään, sitä enemmän saa hyvää. Vetovoiman laki toimii niin.