keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Ronsu.

Minulla on kerrankin jotain oikeaa sanottavaa. Tapasin kanadalaisen naisen, joka suojelee työkseen elefantteja. Työpaikkana TÄMÄ on kyllä varmasti aivan omaa luokkaansa. Ensin olin innostunut, koska tuonne voi mennä vapaaehtoiseksi hommiin. Sitten kuulin, että tämä vapaehtoisuus on maksullista. Siis niin päin, että sinä maksat, jotta saat tehdä ilmaiseksi töitä. Ihmettelin sitä hieman, mutta kuuntelin silti lisää. Maksat paikalle koituvista kuluista ja kokemuksesta. Nämä vapaaehtoiset saavat hengailla norsujen kanssa ja se on kyllä jotain. Norsut ovat aika uskomattomia otuksia. Jos nyt käyttäisit hetken ja tutustuisit tuohon sivustoon edes vähän, niin olisin todella kiitollinen.

Aika mahtava paikka, eikö totta? Ja nyt tulee se syy miksi tästä kirjoitan. Tuon paikan on perustanun thai nainen, Lek. Hän pyörittää paikkaa, kerää rahaa ja pelastaa huonosti kohdeltuja norsuja. Rahaa on oltava tarpeeksi, että hän saa ostettua norsuja, mutta niistä ei saa maksaa liikaa, ettei nuo paholaiset pääse ostaamaan uutta tilalle.

Ongelma on siis siinä, että ihmiset eivät tiedä koko totuutta. Turistit matkustavat Thaimaahan, menevät norsujen kyytiin ja ottavat hienoja kuvia. Ovat onnellisia ja ihmeissään, kun norsut ovatkin kilttejä. Oletko koskaan ajatellut miksi norsut ovat niin kilttejä? Iso urosnorsuhan voi painaa jopa viisi tonnia. Kyllä siinä pieni aasialainen narumies jää kakkoseksi helpostikin. Miksi siis ei jää?

Nämä norsut ovat varastettu emoiltaan luonnosta. Usein emo tapetaan siitä hyvästä, että aiheuttaa vastarintaa. Poikanen laitetaan pieneen laatikkoon, niin ettei se pysty liikkumaan. Sitä kiduttetaan muun muassa bullhook nimisellä työkalulla, kunnes se viimein antaa periksi. Tämä voi kestää useita päiviä. He lopettavat vasta sitten, kun norsuraukan sielu on tapettu. Ja sitten poikasesta kasvatetaan kuuliainen työkalu.

Bullhook käytössä. (Lainasin kuvan internetistä.)

Tässä vaiheessa voin kertoa, että inhottaa ihmiskunta. Mutta jatketaan. Kerron tarinan Jokia norsusta. Lek huomasi tämä norsun, koska se käveli omituisesti tunnustellen maata kärsällään. Hän kysyi omistajalta miksi norsu tekee niin. Kävi ilmi, että norsu oli sokea. Syykin selvisi sitten lopulta, sen silmät oli puhkaistu rangaistukseksi.

Jokia pakotettiin tekemään töitä vaikka odotti vauvanorsua, joka sitten syntyikin kesken työn ja putosi jonnekin rotkoon. Poikanen kuoli, kuten arvata saattaa. Jokia ei suostunut jatkamaan työtään, vaan halusi mennä katsomaan poikastaan. Omistaja ei suostunut tähän, vaan puhkaisi norsun silmän. Jokia ei silti suostunut jatkamaan työtä, joten omistaja puhkaisi toisenkin silmän.

Jokia.

Sokea norsu asuu nyt Lekin turvapaikassa ja voi hyvin. Kun Jokia tuli elefanttien luonnonpuistoon, häntä vastaan tuli heti toinen naarasnorsu, Mae Perm. He tunnustelivat toisiaan kärsillään ja siitä hetkestä asti he ovat olleen parhaat ystävät. Aivan selvästi Mae Perm auttaa Jokiaa selvitytymään, sillä he liikkuvat jatkuvasti yhdessä.

Sri Prae tuli puistoon, koska sen toinen etujalka oli täysin murskana. Sitä oli käytetty puiden hakkuussa ja norsu oli astunut miinaan. Koska norsu ei voinut enää tehdä puuhommia, se pakotettiin tekemään poikasia. Jostain syystä Sri Prae ei tullut tiineeksi, joten omistaja myi sen pois. Lek ei tiennyt vielä ostaessaan Sri Praen, että se todellakin oli raskaana. Puistoon syntyi siis uusi terve ja varmasti onnellisen lapsuuden saava pikkuelefantti. Poikanen painoi syntyessään 120 kg. TÄSSÄ linkki vauva Navaan kuvaan. (En tohtinut lainata.)

Nämä tarinat ovat vain pari monien joukossa. Jos haluat tukea tätä tarkoitusta ja paikkaa, siihen löytyy opasteet tuon virallisen sivuston kautta. Minä en pyydä rahaa (jota toki kuitenkin kannustan lahjoittamaan), haluan vain levittää tietoa ihmisille. En ole koskaan aikaisemmin pyytänyt tätä, mutta nyt toivon, että jaat tämän kirjoituksen ystävillesi. Olen varma, että kaikki meistä varmasti tuntee ainakin jonkun, joka matkustaa Thaimaassa tai ylipäätään Aasiassa. Ei enää lanttiakaan näille pahoille ihmisille, kiitos. Jokainen tekee toki omat valintansa, mutta ainakin minun on nyt paljon helpompi valita jotain aivan muuta.
 

4 kommenttia:

  1. Työnorsujen käyttöön on vaikeampi vaikuttaa mutta turismin työllistämien norsujen käyttöä vähentää juuri tiedon levittäminen.

    Mä haaveilin mm. Lekin paikassa työskentelystä pitkään mutta aina on ollut omia eläimiä (ja nyt tää perhe) jotka ovat estäneet muun kuin haaveilun.

    Tuire Kaimio oli jonkun WWF:n projektin kautta Nepalissa opettamassa ihmisiä opettamaan eläimiä, toivottavasti vanhat opit saataisiin muuallakin kuopattua pikkuhiljaa, norsujen käsittelijöiden työturvallisuuskin paranis kummasti.

    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Siksi toivon, että kerrotte tästä eteenpäin, vaikka sitten antamalla tämä linkki tuttaville. Turistit tuovat kuitenkin tosi ison rahan norsujen omistajille. Jos rahaa ei tule, heillä ei ole enää varaa ostaa uusia norsuja. Ja lisää tietoa löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Usein ihmiset eivät edes ajattele asiaa, mutta ne jotka ajattelevatkin miettivät usein, ettei voi yksinään vaikuttaa asiaan. Totuus on, että kyllä voi! Toimimalla oikein ja kertomalla asiasta muille. Aivan jokainen voi vaikuttaa.

      Poista
  2. Kiitos! Itku tuli silmään kun luin tekstin.. Itsekin Thaimaassa käyneenä ja norsulla ratsastaneena alkoi omatunto kolkuttaa kunnolla.. Kieltämättä ison norsun selässä ollessa ihmetteli, miten tämä valtava eläin on niin kuuliainen.. No, ko. fantilla oli kaulassaan jättimäisen paksu kettinki moneen kertaan kiedottuna ja kettingin toinen pää jalassaan kiinni... Lisäksi toisen ronsun "kuskilla" oli kädessään viikatetta muistuttava työkalu :( Kiitos, että jaoit tietosi julkisesti! Tiedän missä poikkean seuraavalla Thaimaan matkallani ja mitkä paikat kierrän kaukaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Menneitä ei voi muuttaa, mutta aivan upeaa, jos tämä kirjoitus herätti ajattelemaan. Jokainen voi vaikuttaa asiaan omalla toiminnallaan ja valinnoilla. Viestiä vain eteenpäin, se auttaa. :)

      Poista