Arkipäivä.

Tapasin eilen aamulla miehen, joka on vähintäänkin persoonallinen. Sir Jim. Syntyperä tuntematon, iho hyvin tumma, harmahtuneet pitkät hiukset. Hänellä oli monta tekemätöntä elokuvaa. Kuulin kahden juonen, näyttelijätkin oli jo valittu. Hollywood kamaa. Molemmat tarinat olivat todella hyviä, mutta se toinen sai ihon kananlihalle ja melkein kyyneleet silmiin. Upea tarina. Minä niin toivon, että jonain päivänä tapaan ohjaajan, jolle voin kertoa tämän kaiken. Minulla on siihen lupa. Saan myös osallistua elokuvan tekoon, siitä tulee takuulla hitti ja pääsen punaiselle matolle. Näin asia sovittiin. Kaikessa kummallisuudessaan tuo mies oli ainakin elokuvallisesti nero. Hänellä on ilmeisesti monia tyttöystäviä, monista eri maista. Hän kertoi rakastuneensa kerran elämässään, mutta että ei aio tehdä sitä virhettä enää. Ja Suomessakin hän on asunut joskus kauan sitten, Porvoossa. Paras paikka Suomessa on kuulemma Silja Line. Ihmettelin tätä hieman, mutta mies vastasi nauraen: "You know why!" Juu, arvaan kyllä. Kaveri oli viettänyt meidän rakkailla panolaivoilla eniten aikaa koko reissullaan. Kiitos tästä mielikuvasta, jota en olisi halunnut.

Liekö jäänyt jotain hampaankoloon Thaimaan reissuilla. 

Istun nyt hostellin aulassa ja tähän näppäimistölle lensi juuri jonkinlainen ällö karvamatoa muistuttava musta mönjäke. En tiedä mistä se tuli. Puhalsin sen pois, epäilyttävää tuollainen. Täällä on monia ällöttöviä asioita ilman selitystä. Niitä ei kannata jäädä miettimään.

Bob Marley laulaa taas naapurissa. On tehnyt sitä joka ilta. Melkein harmittaa, ettei niitä hyviä biisejä ole enempää, nämä kun on jo kuultu aika monesti, myös Thaimaassa. Tässä samassa hostellissa asuu jättiläiskissa. Se makaa aina keskellä lattiaa ja komentaa äänekkäästi. Tänään se tosin köllötteli yhdellä pöydällä. Yhtä vaativasti se osasi huutaa sieltäkin. En ole aivan varma mikä hänen varsinainen tehtävänsä on, mutta aika varmasti se ei ole rottien jahtaaminen. Olen nimittäin nähnyt niitä täällä jo kolme. (Tai sitten se yksi ja sama rotta on tullut vastaan jo kolmesti.) Ihan kissan lähistöllä. Ensimmäisen kerran näin rotan, kun se vilahti tuonne aulassa olevan tavarapinkan alle. Toisella kertaa se tuli aulassa vastaan. Me molemmat jähmetyimme ja vain tuijotimme toisiamme, kunnes joku täällä hengailevista bussikuskeista tuli hänen takaa. Rotta juoksi suoraa minua päin ja kurvasi viime hetkellä oviaukosta (jonne minäkin olin menossa). Toivon, että se asuu vain täällä alakerrassa.

Vietin eilen mietintäpäivän. Suunnittelin tulevaa. Hain yhtä työpaikkaa, jonka ilmeisesti olisin saanut, jos olisin päässyt lähtemään heti Espanjaan. Ei se nyt oikeastaan onnistu. Piirtelin Sanin ja Joonan hääkuvaa. Kirjoitin. Olla möllötin. Koitin levätä, mutta en ole siinä kovin hyvä. Tai jotenkin täällä se on vaikeampaa. Kaikki on vielä niin uutta. Näin muun muassa elämäni ensimmäisen Thunder stormin. En tiedä mitä se on suomeksi. Uskomatonta salamointia pilvien päällä, eikä satanut yhtään. Valot vaan vilkkuivat ja paljastivat pilvien muodon. Upea näky. "Looks like the Evil is coming."

Saksalaiset tytöt lähtivät tänä aamuna jatkamaan matkaa. Itse aion viettää täällä vielä ainakin muutaman yön. Alan viihtyä, tai paremminkin kotiutua. Viihtynyt olen koko ajan. Täällä aamut ovat niin ihania! Päätin herätä joka päivä vähän aikaisemmin ja lähteä kävelemään, kun aurinko vasta nousee. Silloin täällä on tosi rauhallista. Minäkin muutan tänään. En tosin vielä tiedä minne. Lähistölle. Joko erään intialaisen hostelliin (jos löydän sen) tai sitten Sir Jimin reggae hostelliin. Kumpikin vaihtoehto kuulostaa tällä hetkellä oikein hyvältä.

Tämä Banana paikka on ollut hyvä koti neljä yötä. Aulan toimistossa oleva John Lennon on mukava ja avulias. (Olen varma, että kaveri on aasialainen Lennonin uudelleensyntymä.) Kaikki on ollut upeaa. Kiitos!