Minulla on varmaan joku kymppikriisi menossa. Tiedän, etten ole kovin lähellä pyöreitä, mutta se on joko tuleva tai sitten laiminlyöty edellinen. Tai molemmat. Luulen kyllä, että se on enemmän se tuleva kamalan iso lukema, koska mietin vanhenemista ja sellaisia aikuisten juttuja. Naimisiinmenoja ja muuta, mikä ei nyt yhtään sovi minun elämään millään tavalla, varsinkin kun olen taas sinkku ja vasta toipumassa aivan kamalasta suhteesta. Tai vähän liittyy naimisiinmeno elämääni, sillä ostin tänään mekon ystävien häihin. Joka tapauksessa, tämä teksti pysäytti:
I am almost a hundred years old; waiting for the end, and thinking about the beginning. There are things I need to tell you, but would you listen if I told you how quickly time passes? I know you are unable to imagine this.
Nevertheless, I can tell you that you will awake someday to find that your life has rushed by at a speed at once impossible and cruel. The most intense moments will seem to have occurred only yesterday and nothing will have erased the pain and pleasure, the impossible intensity of love and its dog-leaping happiness, the bleak blackness of passions unrequited, or unexpressed, or unresolved.
You get old and you realize there are no answers, just stories...
Tuo lause sai oikeasti kyyneleet silmiin. Loistava ajoitus. Juuri siitä tässä täytyy olla kyse! Aivan varmasti.
I am almost a hundred years old; waiting for the end, and thinking about the beginning. There are things I need to tell you, but would you listen if I told you how quickly time passes? I know you are unable to imagine this.
Nevertheless, I can tell you that you will awake someday to find that your life has rushed by at a speed at once impossible and cruel. The most intense moments will seem to have occurred only yesterday and nothing will have erased the pain and pleasure, the impossible intensity of love and its dog-leaping happiness, the bleak blackness of passions unrequited, or unexpressed, or unresolved.
You get old and you realize there are no answers, just stories...
(Meg Rosoff/Garrison Keillor's quotes)
Luin kirjoittamani tekstin uudestaan ja heti sen jälkeen taustalla pyörivässä elokuvassa kysyttiin: 'Why is everything wrong?' Säikähdin tuota kysymystä niin paljon, että oli pakko lähteä saman tien jonnekin. Kiskoin vaatteet päälleni, nostin laukun olalle ja marssin ulos. Ahdisti niin, että koko pää tuntui räjähtävän. Tämä homma ei nyt toimi, kaikki hajoaa. Mitä tämä oikein on? Kävelin kauppaan, ostin pahoja perunalastuija (koska muita täällä ei ole), Coca-colan ja mansikkatuutin. Oli pakko saada sokeria ja suolaa yhtäaikaa. Sitten kävelin takaisin, koska oli niin epäilyttävänoloista porukkaa joka paikassa. Keskiyö. Katselin ladypoikia, jotka notkuivat yhdessä risteyksessä. Niitä on täällä paljon ja ovat melko karunnäköisiä. Thaimaassa useimmat olivat aivan hemmetin kauniita, nämä näyttävät lähinnä vain transuilta.
Miten niin kaikki on väärin? Ei kaikki ole väärin. Ei kaikki ole ollenkaan huonosti. Minä voin milloin tahansa mennä ostamaan kaupasta herkkuja, jos siltä tuntuu. Eikä ne perunalastut nyt niin pahoja ole. Voisi olla paljon pahemminkin. Siis elämä, ei vain ne lastut. Voisin olla huorana jossakin kadunkulmassa. Voisi olla vieläkin huonommin. Voisin olla huorana jossakin kadunkulmassa, mutta nainen miehen kehossa. Tai ihan vain mies naisen vaatteissa. Voisin olla vanha ja onneton mies, joka on huorannut koko elämänsä jossakin kadunkulmassa. Vaikka en kyllä usko, että nämä tyypit elää kovin vanhaksi. Sekin vielä!
Tulin takaisin pieneen huoneeseeni ja luin Perhoskirjani uusimman tekstin. Hanna tuosta naapurihuoneesta kirjoitti siihen eilen. Ehdittiin näiden muutaman päivän aikana tutustua jonkin verran.
Hey Sunshine!
(Jim antoi minulle lempinimen, joka tarttui muidenkin suihin.)
Sometimes when things are falling apart
they may actually be falling into place.
Tuo lause sai oikeasti kyyneleet silmiin. Loistava ajoitus. Juuri siitä tässä täytyy olla kyse! Aivan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti