Tämä katoava hetki ajassa olisi hyvä käyttää mahdollisimman paljon lepäilyyn. Koska tunnelma ei ole mitenkään kevyt, on ihan turha viihdyttää itseään hengiltä. Harkitse mieluummin vaikka ihan suht vakavasti sellaisia kysymyksiä, että mitkä arkesi seikat palvelevat jaksamistasi ja mitkä eivät. Päätöksiä voi tehdä myöhemminkin.
Olen tehnyt oikein. Päätin siirtää papurituaalinkin ensi viikkoon. Täällä ei ole tarpeeksi rauhallista paikkaa. Tutkin karttaa ja mietin mitä voisin tehdä. Tytöillä on jonkinlainen Malesia opaskirjakin, mutta se puhuu vain saksaa, jota minä en puhu. Kuvat ovat toki selkeitä. Ja tarvittaessa minulle on tulkattu.
Tänään on taas sellainen olo, etten tiedä mihin suuntaan mennä. En osaa päättää. (Ja kyllä, niska on jumissa taas.) Haluaisin vain olla ja kirjoittaa. Alkaa jo olla tuo nähtävyyksien kiintiö täynnä. En minä sellaisten asioiden vuoksi matkusta. Minä en juuri koskaan kierrä niitä paikkoja, jotka ovat must see -listalla. Aikaisemmin tein niin, mutta yleensä se aiheutti vain jonkinasteista ahdistusta. Niinpä lopetin. On paljon hienompaa vain tutkia paikkoja, katsella paikallisia ihmisiä ja ihmetellä kuinka he elävät. Sellainen on jotenkin enemmän minua.
Enhän minä edes tullut tänne matkustamaan. Minä menin Thaimaahan asumaan. Viettämään arkea rakkaan kanssa. Tämä kaikki matkustaminen ei käynyt edes mielessäni. Ja nyt kun yhtäkkiä istun aivan eri maassa suunnittelemassa mihin reppureissullani seuraavaksi menen, kaikki tuntuu jotenkin omituiselta. En ollut varautunut tällaiseen lainkaan. Ehkä se on hyvä asia. Universumi heitti minut jonnekin uuteen ja odottamattomaan. Testaa kuinka käy, kuinka hyvin selviän. Siltä tämä koko vuosi on tuntunut.
Ehkä otan tämänkin päivän ihan vain oleskelun kannalta. Ihana aamu, aurinko, elävä kaupunki. Huomenna sitten mietin mihin menen seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti